Erilainen ura!

Kirjoitin blogin työstäni sen kunniaksi, että valmistuin osteopaatiksi 10-vuotta sitten.

Toissa viikolla vastaanotollani kävi nuori asiakas, joka kysyi ohimennen käynnin lomassa miten olen päätynyt alalle. Keskustelimme siitä miten hän oli saanut opiskelupaikan yliopistossa ja miten on vaikeaa tietää mitä lopulta päätyy tekemään työkseen.

Pystyin hyvin samaistumaan nuoren pohdintoihin. Olen jo pienestä tytöstä saakka ajatellut että työ on tärkeä osa elämääni ja että haluan tehdä hyvää työtä. Polkuja on niin monia…mutta miten päädyin juuri osteopaatiksi?

Unelmatyön check-list

Merkittävä innoittaja ammatinvalintaani oli täysi turhautuminen kirjanpitotoimistossa. Olin lukio-kauppiksen jälkeen kokonaiset kolme kuukautta kirjanpitotoimistossa töissä todetakseni etten koskaan haluaisi tehdä istumatyötä. Oivalsin myös että en voi tyytyä tekemään töitä vain rahan takia. Jatko-opiskeluja pohtiessani janosin syvällisempää merkitystä työelämääni.

Niinpä 19-vuotiaana lähdin reppureissaamaan Australiaan vuodeksi ja vaikka välivuodet venyivät yhdestä neljään, sain matkan aikana tehtyä itselleni ”check-listin” minkälaisia ominaisuuksia unelma-ammattini tulisi sisältää:

  1. Minun tulee päästä liikkumaan, eli ei istumatyötä!
  2. Haluan päästä käyttämään mieltäni. Työn täytyy sisältää myös loogista päättelyä, ajattelua tai ongelmanratkaisua.
  3. Haluan auttaa muita (ja samalla halusin auttaa itseäni).
  4. Tarvitsen säännöllisen ja kohtuullisen toimeentulon, jotten stressaannu.

Sama check-list toimii edelleen! Pohdin pitkään osteopatian ja tanssitaiteen välillä, mutta säännöllinen ja kohtuullinen toimeentulo käänsi pääni osteopatian puoleen. Toisaalta välivuosien aikana elämä oli jo ehtinyt kutsua minut tulitaiteen pariin. Olimme perustaneet Taikatulet-tulitanssiryhmän ja kiertäneet Suomen Sirkus Finlandian matkassa. Tanssillinen työ kulki siten osteopatian rinnalla niin opiskeluaikoina kuin sen jälkeenkin. Toiveet tulivat monella tavalla toteen!

Ja oli niistä kirjanpitotaidoistakin hyötyä, vaikka Australiaan lähtiessä ajattelin etten koskaan tulisi tekemään sitä työkseni. 4 vuotta Ausseista paluun jälkeen perustimme Taikatulien kanssa ensimmäisen oman osakeyhtiön, jonka kirjanpidon hoidin.

27.5.2021 – Valmistuin päivälleen 10 vuotta sitten osteopaatiksi!

Viimeiset 10 vuotta olen harjoittanut ammattia, joka on syvällinen, haastava, konkreettinen, palkitseva, kehittävä ja tarjoaa niin vastauksia kuin kysymyksiäkin. Yhtä vivahteikas kuin elämä itse: osteopatia.

Osteopatian peruskoulutus on valtavan laaja. Meidät opetetaan ottamaan huomioon kehon toiminnan ja rakenteen vuorovaikutus ja ennen kaikkea etsimään syy ja ratkaisu oireelle. Ja mikäli oiretta ei ole osteopatian keinoin mahdollista lievittää, opimme ohjaamaan asiakkaan eteenpäin taholle, josta apu voisi löytyä.

Se on iso tehtävä.

Osteopaatti pyrkii optimoimaan kehon toimintaa. Tätä varten opiskellaan yli 200 luuta kyhmyineen ja uurteineen, reilut 300 niveltä ja rustoliitosta muotoineen ja liikelaajuuksineen, yli 600 lihasta kiinnityskohtineen ja hermotuksineen, loputon määrä ligamentteja eli nivelsiteitä, sidekudosverkoston toimintaa ja fysiologiaa, arpikudoksen muodostumista ja kudosvaurioiden parantumista, erotusdiagnostisia testejä, joilla kartoitetaan mahdollisia vaurioita ja patologioita. Ymmärretään että veren- ja lymfankierto täytyy toimia kaikkialla kehossa, hengityksen ohella, jotta kehon aineenvaihdunta toimii. Opiskellaan neurologiaa, niin aivohermot, somaattiset kuin autonomiset hermot ja miten ne voivat heijastaa kipua tai muita oireita eri kehon alueille synapsoidessaan keskenään. Opitaan minkälaisia oireita sisäelinten ärsytyksestä voi seurata ja kuinka hoitaa lieviä toiminnallisia sisäelinoireita osteopatialla. Lääketieteellisten opintojen ja erilaisten oirekuvien kautta opitaan kirjoittamaan hyvä saatekirje jatkotutkimuksiin silloin kun sellaiselle on tarve. Kaiken tämän lisäksi ymmärretään että ihminen on bio-psyko-sosiaalinen olento ja että oireet voivat olla myös heijastusta siitä miten ihminen reagoi ympäristönsä tapahtumiin suhteessa hänen henkilöhistoriaansa ja luonteeseensa. Puhumattakaan osteopatian bio-energeettisistä malleista!

Lopulta vastaanottotilanteessa kaikki tuo tieto peilataan asiakkaan kertomukseen ja sen perusteella lähdetään haastattelemaan, tutkimaan ja tekemään hoitosuunnitelmaa. Osteopaatin kädet on herkistetty etsimään hienovaraisimpiakin liikerajoituksia, joiden rentoutumisen myötä ”elämänvoima” pääsisi virtaamaan kehossa vapaammin.

Harjoittaessani ammattia olen myös enenevissä määrin pyrkinyt tuomaan tietoisuutta tilanteeseen dialogin ja erilaisten harjoitusten kautta. Etsin niitä sanoja jotka herättävät, joskus jopa hieman ravistavat, toteavat totuuden peilattuna ihmiselle takaisin, jotta voisimme havahtua sen äärelle mikä todella on merkityksellistä. Etsin niitä harjoituksia, jotka integroisivat kehon toimimaan täydemmin ja monipuolisemmin. Jotta meidän ei tarvitsisi pitää enää jännityksistä kiinni toistamalla toimimattomaksi todettuja tapoja.

Silti nimenomaan osteopatia osana vastaanottotoimintaa tarjoaa uniikin sanattoman ja kehollisen, läsnäolossa ja vuorovaikutuksessa tapahtuvan irtipäästämisen mahdollisuuden, jota on vaikeaa, toisinaan jopa mahdotonta, saavuttaa puheen tai omien harjoitusten kautta. Osteopatialla on ja tulee olemaan tärkeä rooli työssäni ja toivoisin että se saisi vahvemman roolin myös osana perusterveydenhuoltoa.

Kaikkein parasta on kuitenkin se että se on merkityksellinen työ. Se auttaa ihmisiä voimaan paremmin ja vähentää kärsimystä. Se on kiitollinen työ.

valmistuin osteopaatiksi 27.5.2011
Valmistujaisissa 27.5.2011 Kuva: Alejandro Lorenzo

Valmistujaisissa 27.5.2011 vannottiin osteopaattinen vala. Luettuani tänään sen ensimmäisen lauseen ”I hereby affirm my loyalty to the profession I am about to enter.” totesin että:

Yes, I Still DO.

Valan äärelle palaamisesta tuli hieno olo. Tuli halu ripustaa vala seinälle muistuttamaan hyvistä periaatteista!

OSTEOPATHIC OATH

I hereby affirm my loyalty to the profession I am about to enter.

I will be mindful always of my great responsibility to preserve the health and the life of my patients, to retain their confidence and respect both as an osteopath and a friend,

who will guard their secrets with scrupulous honor and fidelity, to perform faithfully my professional duties,

to employ only those recognized methods of treatment consistent with good judgement and with my skill and ability,

keeping in mind always nature´s laws and the body´s inherent capacity for recovery.

I will be ever vigilant in aiding in the general welfare of the community, sustaining its laws and institutions, not enganging in those practices which will in any way bring shame or discredit upon myself of my profession.

I will endeavor to work in accord with my colleagues in a spirit of progressive cooperation

and never by word or by act cast imputations upon them or their rightful practises.

I will look with respect and esteem upon all those who have taught me my art.

To my college I will be loyal and strive always for its best interests and for the interests of the students who will come after me.

I will be ever alert to further the application of basic biologic truths to the healing arts and to develop the principles of osteopathy which were first enunciated by Andrew Taylor Still.

– Adopted from the American Osteopathic Association with the help of Michael Kuchera DO, FAAO

Kiinnostus & kutsut — vastuu & vapaus

Blogin alussa jaoinkin, että ennen osteopatiakouluun hakeutumista ja vielä pitkään sen aikanakin pohdin tanssitaiteen opintoja. Luova liike on todella ollut tärkeä osa oppimistani myös osteopatiakoulun aikana. Muistan että kertasin anatomiaa liikkuen ja haaveilin oman tanssityylin kehittämisestä. Tein kaikenlaisia luovia yhdistelmiä osteopaattisista tekniikoista ja teorioista…tansseiksi ja kehon liikkeeksi! Palatessani vanhojen koulutodistusteni äärelle juhlaviikkoa varten, löysin vanhoja muistiinpanojani erilaisista harjoituksista, joita kehitin koulun aikana. Niistä tuli mieleen ne hetket ja kaikki se inspiraatio kun luovuus lähti virtaamaan ihan omien juttujen kehittelyn kautta!

Liikkeellinen tutkimusmatka tutustutti minut kontakti-improvisaatioon, Alexander-tekniikkaan ja Continuum Movementiin, sekä Malcolm Manningin Experimental Anatomy – kurssille TEAKiin. Kurssilla opetettiin anatomiaa liikkeen ja Feldenkrais-tekniikan kautta. Tapa oppia anatomiaa käytännössä vaikutti niin luontevalta ja mielenkiintoiselta, että minussa heräsi into jakaa anatomiatietoutta sekä kehotietoisuutta vastaavalla tavalla. 

Tämä voisi olla juuri se uniikki yhdistelmä, jolla voisin toteuttaa itseäni luovasti!

Osteopatiakoulun aikaan jooga ei ollut vielä kuvioissani, mutta kun löysin joogaopettaja Anneli Rautiaisen tunneille, joka on taustaltaan myös koreografi / tanssija, huomasin selkeän kehityksen kehon käytössäni myös muissa treeneissä. Joogaharjoituksen jälkeen tulitanssikoreografiat saivat niin paljon voimaa ja keho ojentui aivan liikkeen loppuun saakka kuin sähköistettynä! Koin konkreettisesti sen mitä iyengar tarkoitti sanoessaan että joogaharjoituksen tehtävä on herättää kehon jokainen solu henkiin. Siltä se todella tuntui kun kehon hermotus oli niin ”elossa”, pieteetillä tehdyn joogaharjoituksen jälkeen.

Rakastan työssäni sen muovautuvuutta. Olen tehnyt päämäärätietoisesti sitä mikä minua kiinnostaa, mutta samalla maailma on tarjonnut mahdollisuuksia, joita en olisi osannut toivoa. Kuin uskollinen kumppani, osteopatiatyö on tarjonnut kivijalan kaikelle toiminnalleni. Toimeentulon, jonka avulla olen voinut toteuttaa erilaisia projekteja, jotka ovat mielestäni olleet tärkeitä. Ja toki olen äärimmäisen kiitollinen kaikille yhteistyökumppaneilleni, joogakouluille ja joogaopettajille, ketkä ovat pyytäneet minut tekemään yhteistyötä heidän kanssaan.

? Minut kutsuttiin opettamaan anatomiaa joogakouluille. En suunnitellut sitä.

? Suomenkielistä jooga-anatomian kirjaa ei vielä ollut, joten se oli tehtävä. Riippumatta taloudellisesta kannattavuudesta.

? Anatomia & kehotietoisuus kurssit täyttyivät ensimmäiset vuodet lähes täysin ilman markkinointia. Aiheelle on selkeästi suuri kysyntä!

Olen elänyt monta vuotta ura-flowssa, jossa asiat vaan tapahtuvat ja minä vastaan niihin parhaani mukaan. Toki samalla se on tarkoittanut sitä, että olen tehnyt valtavasti töitä myös oman ammattiosaamiseni ulkopuolelta. Kirjoittamista, videoita, luennointia, videoeditointia, yritystoimintaan liittyviä toimia kuten viestintää, markkinointia, tuotteistusta… jopa kuvankäsittelyä ja kirjan kustantamista. En olisi ikinä voinut uskoa, kuinka paljon ja kuinka monipuolisesti töitä päätyy tekemään.

Asiat sujuivat enemmän tai vähemmän hyvässä flow:ssa kunnes tuli verkkokurssiprojekti ja toiminnan siirtäminen onlineen. Se on ollut tähänastisen urani työläin, haastavin ja kallein projekti. ?

Mutta tämän kevään 2021 aikana minulle on auennut visio, jota kaikki viime vuosien ponnistelut tukevat. Visio joka muutti online-busineksen haasteet vapaaksi energian virraksi ja inspiraatioksi.

Anatomia-klubi.

Tämä on se seuraava iso juttu.

Viimeisin luova ammattini on siis anatomia-klubiemäntä! Tämä on tähänastisen työurani henkilökohtaisesti huvittavin ja tällä hetkellä myös innostavin nimike, sillä mielestäni se sisältää koko yksilöllisyyteni samassa paketissa. Vankka kivijalka anatomian ja liikunnan osaamista, yhdistettynä yhdessä tekemiseen ja oppimiseen, unohtamatta hauskanpitoa! Anatomia-klubin pelikenttänä toimii ennenkaikkea kehittämäni online-alusta, jota muovataan siihen suuntaan mitä innostus, luovuus ja yhdessä oivaltaminen sitä vie! Toukokuussa tänä vuonna aloitti 10 henkilön pioneeri klubiryhmä, ja minusta tuntuu siltä etten edes osaa aavistaa mitä tämä uusi alku tuo tullessaan. Tuntuu että jälleen kerran olen tuntemattoman äärellä, valmiina uuteen elämänvaiheeseen…kiinnostavaa nähdä mitä tästä kaikesta seuraa!

Ja parasta klubissa on kuitenkin se että olen jollain tavalla löytänyt jälleen tekemisen ilon äärelle. Online:ssä yksi haastavimpia asioita on ollut yksin tekeminen, vaikka minulla ei ole ongelmaa saada tehtyä töitä myös itsekseni. Ehkä se on ollut myös oppimisvaihetta, mutta projektin alussa minusta tuntui että seison suuren tuntemattoman vuoren juurella ja minun on yksin kiivettävä se ylös. Onnistuinkin siinä, mutta kun sain verkkokurssini valmiiksi 2020 tammikuussa, olin todella väsynyt. Niin paljon töitä, niin uudenlaista työtä, verkkoympäristön luomisen haasteet, markkinoinnin haasteet…

Nyt kun minulla on anatomia-klubi niin minulla on myös ne ihanat inspiroivat klubilaiset kelle voin materiaalia tuottaa. Se tekee työstä paljon mielekkäämpää ja jännällä tavalla myös helpompaa. Olen videonkin kautta enemmän vuorovaikutuksessa kun minulla oikeasti on tieto siitä ketä ruudun toisella puolella katselee. Videoiden ja materiaalien tekemisestä tulee dialogisempaa, monologin sijaan. Mielenkiintoista huomata miten tieto vuorovaikutuksesta vaikuttaa omaan tekemiseen!


Mikä on sinun unelmatyösi check-list? Oletko päätynyt työhösi sattumalta vai tietoisten päätösten kautta? Tai ehkä molempien?

Kommentoi alle! <3

Jaa somessa

Share on facebook
Share on twitter

2 kommenttia artikkeliin ”Erilainen ura!”

  1. Hei
    Mieletöntä seurata luovuuttasi ja intoasi. Olen kuunnellut YLE:n podcastit, sähköpostisi ovat aina asiaa, joskus olen ollut mukana kurssillasi. Olet todella esikuva liikunnan, yrittämisen ja näiden kahden yhdistämisen saralla. Osaat opettaa anatomiaa helppotajuisesti, kirjasi on mainio opus johon on hyvä palata yhä uudestaan. En ole alalla vaan kiinnostunut ihmisestä ja liikunnasta. Kiitos sinulle!

    Vastaa

Jätä kommentti

Tilaa uutiskirjeemme

Pysy ajan tasalla - tilaa uutiskirjeemme!