Oletko joskus pohtinut, mitä meditaation aikana kehossa tapahtuvat hienovaraiset tuntemukset oikein ovat? Havahdutko toisinaan siihen, että jossain kohtaa kehossa tuntuu erikoinen napsahdus, muljahdus, pulputus tai elohiirimäinen vapautuminen? Tai oletko ehkä kokenut joogaharjoituksen aikana jotain voimakkaampaakin – sisäistä tulta, kipua tai intensiivistä painetta? Saattaa olla, että olet aistinut, mitä faskiassasi tapahtuu.

Faskialla on kehossa monia tehtäviä. Se sekä yhdistää että erottaa eri rakenteita, välittää tietoa runsaan hermotuksensa kautta, toimii aineenvaihdunnan kanavana nestekierron myötä ja antaa kehollemme sen asennon – vaikuttaen ryhtiin, liikkuvuuteen ja liikerajoituksiin. Kaiken tämän lisäksi faskia voi toimia oppaana joogamatkalla – sisäisenä, subjektiivisena karttana esimerkiksi kantamistamme jännityksistä. Tai kehotietoisuuden kasvaessa se voi toimia reaaliaikaisena mittarina siitä, miten ulkoinen ympäristö vaikuttaa sisäiseen maailmaamme.

Faskiaa on kaikkialla kehossa

Varsinaisen faskian (proper fascia) tarkasta määritelmästä käydään vielä keskustelua tiedemaailmassa. Bordoni et al 2022 (lähdeviite 1) kirjoittaa seuraavasti:

”Tutkijat eivät ole yksimielisiä kattavasta faskian määritelmästä. Huolimatta tieteellisestä epävarmuudesta, lääketieteellisissä teksteissä on kirjoitettu, että faskia peittää kehon jokaista rakennetta, ja luo rakenteellisen jatkumon, joka antaa keholle sekä kaikille sen elimille ja kudoksille muodon sekä mahdollistaa niiden toiminnan. Faskiaa on kaikkialla kehossa; se ympäröi, läpäisee ja tukee rakenteita, muodostaen verisuonet, luukudoksen, aivokalvot, sisäelimet ja lihakset. Faskia muodostaa useita toisistaan riippuvaisia kerroksia, useissa syvyyksissä ihosta luukalvoihin, muodostaen kolmiulotteisen, mekano-metabolisen rakenteen.”

Yksi käytetty jaottelu, joka auttaa ymmärtämään erilaisia faskioita on jako varsinaiseen faskiaan (proper fascia) ja faskiaaliseen systeemiin (fascial system). Tunnetut faskiatutkijat Antonio Stecco ja Robert Shleip kuvaavat eroja seuraavasti:

”Varsinainen faskia on tuppi-, kalvo- tai muun muotoinen dissekoitava* sidekudos, joka ihon alla sitoo, ympäröi, erottaa lihaksia tai elimiä toisistaan.”

*Dissekoitava tarkoittaa, että rakenne on sen verran karkea ja vahva, että se on mahdollista leikata irti ympäröivistä rakenteista.

”Faskiaalinen systeemi muodostuu kolmiulotteisesta jatkumosta pehmeää, kollageenipitoista, löyhää ja tiivistä säikeistä sidekudosta, joka läpäisee kehon. Se sisältää muun muassa rasvakudosta, hermoja ja verisuonia, sekä punoksia ympäröiviä tuppimaisia kalvoja, peitinkalvoja (aponeuroses), syviä ja pinnallisia sidekudoksia, nivelkapseleita, nivelsiteitä, kalvoja ja aivokalvoja, myofaskiaalisia (lihas-sidekudos jatkumoita, luukalvoja, jänteitä, sisäelinten kapseleita ja kiinnitinligamentteja, sekä lihaksen sisäisiä ja välisiä sidekudoksia, kuten endo-, peri-, ja epimysium. Faskiaalinen systeemi ympäröi, yhdistää ja läpäisee kaikki elimet, lihakset, luut ja hermosäikeet suoden keholle toiminnallisen rakenteen ja luoden keholle ympäristön, jossa kaikki kehon järjestelmät voivat toimia yhtenäisesti.”

On arvioitu, että varsinaisen faskian massa kehossa on noin 5 kg ja koko faskiaalisen systeemin massa 12 kg (2). Massan perusteella on laskettu, että varsinainen faskia sisältäisi noin 100 miljoonaa hermopäätettä ja koko faskiaalinen systeemi 250 miljoonaa hermopäätettä. Vertailuna ihmisen ihossa on 200 miljoonaa hermopäätettä ja silmässä 120-130 miljoonaa. Faskia on siis varsin hermotettu rakenne!

Vuonna 1983 tehdyssä tutkimuksessa kissan kolmipäisen pohjelihaksen ulko-osan faskian kaikesta hermotuksesta oli 43% sensorisia hermoja. Sensorisesta eli tuntohermotuksesta noin 20 % oli myelinisoituja hermopäätteitä ja 80 % myelinisoimattomia (3). Tätä samaa suhdetta myelinisoitujen proprioseptisten hermojen ja myelinisoimattomien interoseptisten hermojen välillä (1:7 ratio) ehdottaa tunnettu faskiatutkija Robert Shleip luennollaan (4).

Faskia on mahdollista tuntea

Noin 15–20 % sensorisesta hermotuksesta on myelinisoituja, eli nopeasti hermoimpulsseja toimittavia tuntohermoja. Niillä on erilaisia hermopäätteitä (pacini, ruffini, golgi, lihasspindeli) ja ne yhdistyvät somato- sensoriselle alueelle aivojen kuorikerrokseen. Nämä tuntohermot vastaavat ennen kaikkea asentoaistista.

Ne reagoivat paineeseen, liikkeeseen ja venytykseen ja tuovat viestiä aivoille siitä missä asennossa olemme avaruudessa ja miten meidän kannattaisi seuraavaksi liikuttaa itseämme päästäksemme haluttuun lopputulokseen. Nämä hermot toimivat myös nopeissa tilanteissa, kuten horjahtaessa, korjaten liikettä yhdessä motoristen hermojen kanssa jo ennen kuin ehdimme ajatella asiaa.

Suurin osa, kaikkiaan 80–85 % sensorisesta hermotuksesta on kuitenkin myelinisoimattomia interoseptiivisiä hermoja. Faskian interoseptiivisiin hermoihin kuuluu erilaisia vapaita hermopäätteitä, joiden yleisesti kuvataan aistivan erityisesti lämpötilaa, painetta sekä kipua.

Italialainen neurotukija ja osteopaatti Francesco Cerritelli avasi luennollaan interoseptiivisen järjestelmän aistivan paljon muutakin kuin vain edellä mainittuja. Hän kuvasi, että aistimme interoseptiivisen järjestelmän kautta koko kehon homeostaattista tilaa, aistien mm. sisäelinten toimintaa, erilaisten kemiallisten reaktioiden ja immuunisolujen aktivaatioita, hormonaalisia muutoksia ja paikallista metaboliaa (5).

Mielenkiintoisesti myös aivo-alue, jonne interoseptiiviset hermot yhdistyvät, on eri kohdassa aivoja kuin aiemmin mainitut myelinisoidut tuntohermot. Interoseptiiviset hermot yhdistyvät aivoissa limbiseen järjestelmään, syvempään osaan aivoista, joka vastaa mm. monista tunteisiin liittyvistä toiminnoista.

Suomen kielessä sana tunne voikin tarkoittaa tunnekokemusta tai tuntoaistin kautta välittyvää kokemusta. Se kuvaa paremmin tätä interoseptiivistä järjestelmää kuin englannin kielen sanat emotion ja sensory.

Voisikin ajatella, että erityyppiset tuntohermot vastaavat eri tavoin kehon hahmottamisesta; myelinisoitu asento-aistiin painottunut järjestelmä antaa kehollemme rajat ja hahmottaa liikettä, myelinisoimaton interoseptioon painottunut järjestelmä taas tunnepitoisempaa itsetuntemusta (emotional self-sensing), joka perustuu kehon homeostaattisen tilan aistimiseen.

Keho on henkilökohtaisen historian kirja

Faskia ja sidekudos sekä tukikudokset yleensäkin ovat hyvin adaptaatiokykyisiä kudoksia. Niiden rakenne muuttuu liikkeen vaikutuksesta, ne arpeutuvat tapaturmista, iskuista tai leikkauksista, muuttuvat epäjärjestyneeksi liikkumattomuudesta ja tihenevät tulehduksesta. Myös hermosto ja hormonitoiminta, sekä perimä vaikuttavat faskiamme koostumukseen ja jäntevyyteen.

Viime vuosina faskiatutkimuksen rinnalle on noussut toinen suuri tutkimustrendi; mekanotransduktio. Tämä tarkoittaa prosessia, jossa solut reagoivat fysiologiseen liikkeeseen biokemiallisesti. Mekanotransduktio on myös tekijä, joka erottaa elävän kudoksen esimerkiksi kuminauhasta tai muusta elottomasta materiaalista.

Elävä tukikudos vastaa kuormitukseen vahvistumalla – ei väsymällä tai heikentymällä. Mekaaninen liike stimuloi soluja, jotka vastaavat liikkeeseen tuottamalla lisää soluväliainetta ja linjaamalla proteiinit voiman suunnan mukaisesti. Näin kehomme vahvistuu vastaamaan kuormitusta ja lopulta harjoitus muovaa meille liikuntalajille tyypillisen kehon.

Mekanotransduktio on hermostosta riippumaton, jatkuvasti käynnissä oleva prosessi, joka muokkaa kehomme rakennetta toiminnan kautta. Liikkeen määrä, nopeus, kuorma ja laatu vaikuttavat kaikki kudoksen vasteeseen, mutta ilman fyysistä liikettä prosessi ei käynnisty. Joogeille huomio: myös venytys on kuormitusta ja se vahvistaa kudosten vetolujuutta.

Aina liike ei kuitenkaan vahvista faskiaa; mikäli kudokseen kohdistuva kuormitus ylittää sen sietokyvyn, tapahtuu kudosvaurio. Esimerkkejä kudosvaurioista ovat revähdykset, venähdykset, murtumat ja rustovauriot. Tällöin kudoksissa käynnistyy paranemisprosessi, joka muuttaa kudosten normaalia adaptaatiokykyä.

Liika liike varhaisessa paranemisvaiheessa voi olla haitallista ja häiritä arven muodostumista 6). Kehon ihmeellinen kyky korjata itse itsensä vahvistaa kuitenkin kudosvaurioalueen ajan kanssa, jolloin kudosten normaali adaptaatiokyky palautuu. Ja toisaalta esimerkiksi hallittu kudosvaurio lihaskuntoharjoittelussa voi palautumisen myötä johtaa voiman kehittymiseen.

Myös kehon sisäinen tulehdus eli inflammaatio häiritsee solujen normaaleja vasteita ja voi johtaa mm. liialliseen soluväliaineen tuotantoon. Mikäli sairastat inflammatorista sairautta, ruokavaliossa on jotain sinulle sopimatonta tai altistut muille inflammaatiota aiheuttaville aineille ympäristössäsi, voi se johtaa sidekudosten fibrotisoitumiseen.

Liiallinen soluväliaine tekee kudoksista jäykkää ja huonommin kuormitukseen vastaavaa (7). Myös liikkumattomuus aiheuttaa soluväliaineen lisääntymistä ja epäjärjestystä eli fibroosia (8).

Traumajälki näkyy fibroosina faskiassa

Mielenkiintoista on, että fibroosissa ja arpeutumisen yhteydessä normaalit sidekudossolut muuntuvat fibroblasteista myofibroblasteiksi ja nämä erikoistuneet solut reagoivat myös sympaattisen hermoston erittämiin tulehdusvälittäjäaineisiin (9).

Näin ollen stressi eli sympaattisen hermoston aktivaatio voi myös provosoida ja ylläpitää liikerajoituksia ihan fyysisesti, sidekudoksen kautta. Tätä näkee vastaanotolla, kun tapaturman tai leikkauksen yhteydessä, tai arven paranemisaikana on tapahtunut jotain stressaavaa, jää arpi helpommin ”aktiiviseksi”, eli liikerajoitteiseksi ja oireilevaksi.

Näkisin että myös jatkuva autonomisen hermoston epätasapainotila, pitkittynyt stressi, voi vaikuttaa kudosvaurioista palautumiseen. Autonominen hermostomme jää ikään kuin ylläpitämään poikkeustilaa arven alueella. Onneksi tätä on mahdollista hoitaa mm. osteopatian avulla, mutta harmillisesti se ei kuulu vielä yleiseen kuntoutukseen.

Hermoston vaikutusta kehon liikerajoituksiin on tutkittu jo 40-luvulta saakka ansiokkaasti mm. osteopaatti-lääkäri-tutkija Irwin Korrin johdolla. Nyt saamme faskia-tutkimuksen kautta lisätietoa ja ymmärrystä aiheeseen, joka on ollut käytännön tasolla havaittavaa ja selkeää, mutta tieteellisesti selittämätöntä.

On ihmeellistä, että näennäisesti niinkin yksinkertainen ilmiö kuin kehon liikerajoitus ja sen vapautuminen, on vaikea selittää tieteellisesti. Osittain siihen vaikuttanee ilmiön ja ihmisyyden moniulotteisuus, toisaalta tieteellisten keinojen rajoittuneisuus.

Olen pitkällisen pohtimisen kautta tullut siihen tulokseen, että emme voi ymmärtää liikerajoitusta, ellemme ymmärrä henkilöä kellä rajoitus on. Ja suhteutettuna joogaan, svadhyaya niyama eli itseopiskelun eetos sopii tähän täydellisesti. Emme voi ymmärtää liikerajoitustamme, ellemme ymmärrä itseämme.

On mielenkiintoista, miten tietyistä tapahtumista jää pitkäaikaisempi liikerajoitus ja kehon sisäinen tuntuma mahdollisine kompensaatioineen, siinä missä toiset parantuvat ja unohtuvat helpommin. Oletko huomannut omassa kehossasi, mistä tapahtumista on jäänyt pysyvämpi jälki? Liittyikö tapahtumaan jotain erityistä, joka ehkä yhdistyi muille olemuksen tasoille, tunteisiin, asenteisiin tai ajatuksiin tai ehkä jopa kohtaloon?

Kehosta kollektiiviin

Harjoituksen kautta, tutustuessa kehoon ja sen tuntemuksiin paremmin, voimme alkaa löytää kerroksia ja kerrostumia jännitysten ja tuntemusten takana. Hoitotyössä osteopaattina on mielenkiintoista, miten kosketus aktivoi kehomuistia.

Alkuhaastatteluun kuuluu kartoitus vanhoista vammoista ja leikkauksista, mutta mieli ei siinä vaiheessa välttämättä muista kaikkia tapahtumia. Joskus ei ole myöskään ajallisesti mahdollista tai edes järkevää kerrata kaikkea. Myöhemmin, kehossa pintautuvaa jännitystä hoitaessa, saattaa hoidettavan mieleen palautua jokin unohtunut tapahtuma, joka jännitykseen liittyy.

Ajattelen, että kehotietoinen ja sensitiivinen jooga voi toimia samanlaisena kanavana unohdettuihin kerroksiin. Onhan itsensä liikuttelu mitä moninaisimmin tavoin myös sensorinen kokemus, jossa stimuloimme monipuolisesti tuntohermojamme.

Koshien eli joogisten olemusten kerrosten kautta voimme päästä muistoihin kiinni holistisesti. Perkaamalla kehojännitystä eri kerroksista voimme ymmärtää sen dynamiikkaa paremmin. Mitä tapahtui, miksi se tapahtui, oliko mukana jokin tunne, vaikutinko itse tapahtuman kulkuun jollain tavoin esimerkiksi asenteen kautta, olenko oppinut asenteen jostain, mitä se pohjimmiltaan on… tai oliko mukana joku muu, mikä oli hänen roolinsa, entä asenteensa, olenko kohdannut jossain aiemmin vastaavaa, miten se minuun vaikuttaa, miksi se vaikuttaa minuun niin, ja niin edelleen.

Interoseptiivisen kuuntelun kautta olemuksen kerrokset alkavat avautua ja yhdistyä. Keho, energia (tai prana), tunne, äly, viisaus ja sielu, kaikki kerääntyvät saman ilmiön ympärille.

Mielenkiintoista on, miten juurisyihin kiinni pääseminen avaa kokijan oman ongelmansa ääreltä kollektiivisten ilmiöiden äärelle. Harjoituksen myötä huomaamme, ettemme tosiaan ole yksin vuorovaikutushaasteiden, haitallisten valtarakenteiden tai vaikean historian kanssa.

Sielunvaelluksesta ei taida vielä ihan fyysistä dataa olla, mutta esimerkiksi ylisukupolvisista traumoista ja niiden vaikutuksista perillisten hormonitoimintaan, hermostoon, dna:han ja geenien ilmentymiseen on jo tutkimusta (10).

Lisäksi erityisesti naisilla, jotka ovat lapsuudessa kokeneet haitallisia kokemuksia (ACE-testi), on keskimääräisesti enemmän autoimmuunisairauksia, muiden mielenterveyshaasteiden sekä kroonisten sairauksien lisäksi.

Autoimmuunisairauksiin liittyy usein jonkinasteinen, usein paikallinen inflammaatio kehossa, joka vaikuttaa faskioihin. Autoimmuunisairauksien oireet ovat usein myös kirjavia, ja monet tuntemuksista voisivat selittyä interoseptiivisen järjestelmän aistimusten kautta (11).

Eksyminen aistihavaintojen maailmaan

Selvä, olemme kehittäneet kehotietoisuuttamme joogan avulla ja alkaneet aistia herkemmin erilaisia tuntemuksia kehossamme. Olemme ehkä sitä myötä oppineet minkälaiset tyypilliset jännityksemme ovat, minkälaisten tapahtumien jälkeen ne tuntuvat enemmän tai milloin ne helpottavat.

Olemme ehkä liikkuneet jo puhtaasti fyysisistä vaikuttimista mielen puolelle. Huomanneet, että tietyt ajatukset, teemat tai tunteet voivat vaikuttaa siihen mitä kehossamme tunnemme. Tai että tietyn ihmisen tapaamisen jälkeen on usein rento ja inspiroitunut, tai päin vastoin epämukava ja hämmentynyt olo.

Normaaliarjessa toimiminen sosiaalisine tilanteineen, velvollisuuksineen, valintoineen ja olosuhteineen vaatii paljon kognitiivista kapasiteettia. Kun siihen lisätään vielä tietoisuus kehon aistimuksista, informaatiota on enemmän kuin tarpeeksi! Ei ole ihme, että toisinaan tulee hämmentynyt olo, miten mikäkin tekijä vaikuttaa mihinkin, kun muuttujia on niin paljon.

Varsinkin silloin kun keho ei ole tasapainossa, kehon sisäisiä tuntemuksia esiintyy paljon tai jos ne ovat voimakkaita tai poikkeuksellisia, voi mieli hämmentyä ja pelot herätä. Herkästi kehoa aistiva tai traumahistorian omaava voi elää jopa jatkuvassa stressitilassa, jossa kehon hienovaraisetkin tuntemukset aiheuttavat pelkoa.

Ja tämä tietysti helposti muuttuu kierteeksi, sillä jatkuva stressi vaikuttaa autonomiseen hermostoon, joka vaikuttaa faskiaan niin hermotuksen kuin hormonien erityksen kautta, ja sitä myötä lisää erilaisia tuntemuksia kehossa. Onkin ehdotettu, että aivojen ja kehon välinen interoseptiivinen säätelyhäiriö olisi yksi merkittävä fyysisiä oireita aiheuttava tekijä stressiin liittyvissä sairauksissa (12).

On tärkeää, että olemme läsnä ja käytämme myös aistejamme, tiedostamme ulkoisia ja sisäisiä tuntemuksia ja opimme mikä tekee meille hyvää, mikä sisältää riskejä ja mikä on suorastaan haitallista. Saamme paljon hyvää informaatiota niin sisäisestä kuin ulkoisesta maailmasta aistien kautta.

Mutta voisiko tietoisesti luotu tauko aistimisesta palauttaa meidät jonkin sellaisen äärelle, mikä niin helposti arjessa unohtuu, joka on kuitenkin oleellista?

Ainakin osittain tähän tarkoitettuna joogiseksi lääkkeeksi voisi määrätä kahdeksan portaan polun viidettä kohtaa pratyaharaa, eli aistihavainnoista irti päästämistä. Tyypillisesti aisteihin on luettu näkö, kuulo, maku, haju ja tunto eli niin sanotut eksteroseptiiviset, ulkomaailmaa havainnoivat aistit. Mutta voisiko faskiaalisen systeemin kautta aistittava interoseptio, joskus suomennettu kehoaistina, olla myös yksi aisteista, joista joogan polku voisi auttaa hellittämään?

Tarkoituksenmukaisella tavalla ja sopivassa vaiheessa omaa harjoituspolkua tietenkin.

”Aim straight for the soul.” B.K.S. Iyengarkin on opastanut. Tähtää joogalla suoraan sieluun. Mutta miten tähdätä näkymättömään, tuntemattomaan, hiljaiseen, ikuiseen? Miten tähdätä jonnekin mikä ei ole kuuluvaa tai tuntuvaa, kuten niin moni muu tietoisuudessamme?

Tähän sielun hienovaraisuuden löytämiseen tarvitsemme tarkkaa erottelukykyä, vivekaa, jottemme eksy aistien viesteihin ja niiden tulkitsemiseen. On tärkeää erottaa milloin aistihavainnot antavat meille tietoa, joka vie meitä eteenpäin – ja toisaalta, milloin takerrumme aistihavaintoihin tai ”omaan maailmaamme” liiaksi, niin että päädymme pyörimään kehää samojen ongelmien ympärille.

Paluu ykseyteen

Olemme monikerroksisia niin faskioilta kuin olemukseltamme. Jokainen meistä on uniikki kokoelma arpia, kompensaatioita, vaikeita vaiheita, joko jäykkiä tai liian lepsuja asenteita. Mutta toisaalta, niin kehollamme kuin mielellämme on ihmeellinen taito parantua ja vapautua, palata kuin ”alkuperäisasetuksiin”.

Vaikeiden tapahtumien jälkeen toimintakaista ei välttämättä ole kovin leveä, mutta toisaalta se pitää myös huolen siitä, ettemme astu syrjään omalta polultamme niin helposti.

Tie ykseyteen voi käydä montaa kautta. Kehotietoisuus luo väylän vapautumiseen ja tasapainottumiseen interoseption, tietoisuuden ja ennen kaikkea keho-mieli-sielu-yhteyksien kautta. Tällä matkalla faskian tuntemus, kehoaisti ja sen hermeettiset viestit voivat vauhdittaa matkaa ja jos ei muuta, tehdä siitä ainakin todella mielenkiintoisen, moniulotteisen ja arvoituksellisen.

Henkilökohtaisesti en tiedä parempaa tunnetta kuin pitkään vaivanneen liikerajoituksen avautuminen monella eri olemuksen tasolla yhtäaikaisesti. Sinne pääsy ei välttämättä ole kovin helppoa tai nopeaa mutta tunne, joka seuraa samanaikaisesta vapautumisesta, rentoutumisesta ja energisoitumisesta, on ihmeellinen!

Sitä varten jaksaa harjoittaa kehoa, tutkia filosofiaa, kyseenalaistaa omia asenteitaan ja lopulta, ehkä pyhällä tuurilla, sattuen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, pystyä päästämään irti ja saada palkinnon ponnisteluistaan.

<3 Jutta

Kiitokset artikkelin tarkastuksesta ja kommentoinnista osteopaatti Siiri Himbergille ja kehopsykoterapeutti Jan Pesoselle.

Lähdeviitteet:

• 1) Bruno Bordoni; Navid Mahabadi; Matthew Varacallo. Anatomy, Fascia. Last Update: July 18, 2022.
• 2) Kirjasta Lesondak, Akey: Fascia, Function and Medical Applications. Schleip: Innervation of Fascia 2021.
• 3) Mitchell JH, Schmidt RF 1983: Cardiovascular reflex control by afferent fibers from skeletal muscle receptors.
• 4) Rita Keller Advanced studies in Iyengar yoga: Fascia & nervous system, lecturers: Robert Shleip, Rita Keller.
• 5) Cerritelli: Interoception, the Sense of Physiological Condition of the Entire Body 2021.
• 6) Wong et al 2011: Mechanical force prolongs acute inflammation via T-cell-dependent pathways during scar formation.
• 7) Wynn & Ramalingan 2013: Mechanisms of fibrosis: therapeutic translation for fibrotic disease.
• 8) Järvinen 2002: Fibrotisation through immobilisation.
• 9) Shleip et al 2019: Fascia Is Able to Actively Contract and May Thereby Influence Musculoskeletal Dynamics: A Histochemical and Mechanographic Investigation.
• 10) Wolynn 2016: It didn’t start with you, Chapter 2, Penguin Books 2017.
• 11) Köhler-Forsberg et al 2025: Adverse childhood experiences, mental distress, and autoimmune disease in adult women: findings from two large cohort studies.
• 12) Schultz et al 2021: Interoception, Stress, and Physical Symptoms in Stress-Associated Diseases.